Ilokseni sain viime lauantaina olla mukana Kansallispuistot tutuiksi -tyyppien, Pepen ja Mikon sekä Scandinavian Outdoor Storen Tanelin ja Kuutin kanssa kuvaamassa videota Kurjerahkan kansallispuistosta.
Savojärvellä oli mielettömät kuvausmaisemat, kaunista luontoa niin pitkälle kuin silmä kantoi. Erityisen kivaa oli myös se, miten ihmiset tervehtivät toisiaan, hymyilivät ja selvästi olivat rentoutuneita.

Kurjenrahkassa on tarjolla monenlaisia ulkoiluvaihtoehtoja. Halutessaan voi valita helppoja tai vaativia reittejä ja aikaa kansallispuistossa voi käyttää tunneista päiviin. Erityisen upeaa ovat esteettömät reitit, joilla pääsee kulkemaan mainiosti myös liikuntarajoitteiset tai vaikka koko perhe lastenvaunujen kanssa.

Siinä järven jäällä seisoessani mietin, että onhan tämä nyt tyhmää.
Tälläinen mieletön aarre on ihan Turun tuntumassa ja silti, jos haluan lähteä nauttimaan kansallispuistosta, tulee minun joko kävellä Tortinmäestä yli 6 km tai mennä omalla autolla. Hyvällä tuurilla Satakunnan Liikenteen busseilla pääsee toki lähemmäs, mutta kaukoliikenteen aikataulut ovat  joustamattomammat ja hinta varsin kova verrattuna fölilippuun (fölilippu 3€ ja Satakunnan Liikenteen bussilippu 10€/suunta).

Onko tosiaan niin, että julkinen liikenteemme päättyy  reilu 6 km ennen Kurjenrahkaa, mieletöntä aarretta, joka parantaisi ihmisten luontotuntemusta, rentouttaisi, madaltaisi stressiä, vähentäisi mielenterveysongelmia ja kehittäisi luontosuhdetta.
Eihän tässä ole mitään järkeä! Tuon reilun 6 kilometrin matkan bussi ajaa noin viidessä minuutissa.

Tortinmäkeen nyt päättyvän bussiliikenteen tulisi mielestäni  viikonloppuisin ehdottomasti jatkua Kurjenrahkaan asti ja näin madaltaa ihmisten kynnystä lähteä nauttimaan luonnosta.
Samalla kansallispuisto olisi yhä useamman tavoitettavissa, niin opiskelijoiden, maahanmuuttajien, pienituloisten ja ihan jokaisen kuntalaisten.

Miten tämä mahdettaisiin toteuttaa parhaiten?
Miten Fölialue vaikuttaa ja miten asia voidaan ratkoa. Tätä täytyy vielä miettiä.