Etsi

Mari Kousa-Kuusisto

Nuorten mielen hyvinvointiin satsaaminen on tulevaisuuden turva

Tein Terveysehdokas-vaalikoneen, kuten monen monta muutakin vaalikonetta.
Terveysehdokas-vaalikone sinällään hieman jännitti, sillä en ole terveydenhuollon ammattilainen. Vaalikoneessa kysymysten kautta nousi esiin kuitenkin monta upeaa ja tärkeää terveyshuomiota, ja myös hyviä huomioita siitä, miten moneen asiaan kunnassa pystytään vaikuttamaan helposti ja konkreettisesti.

Yön yli nukuttuani päädyin yhä vahvemmin siihen, että yksi todella tärkeä näkökulma kuntalaisten hyvinvointiin ja terveysasioihin on mielenterveys, ja erityisesti itseäni lähellä on nuorten mielenterveys.
Totesin, että haluan nostaa mielenterveysasiat kunnassa vielä erilliseen pohdintaan. Näen päivittäin pahaa oloa ja olen varma, että mikäli emme ota mielenterveysongelmia tosissamme, uskalla puhua niistä ja samalla lisätä tietoisuutta niistä olemme pulassa.

Mielenterveysongelmia on vaikea tunnistaa, erityisen vaikeaa se voi olla nuorelle, jonka elämässä muutenkin on hurjan paljon stressaavia muutoksia, suuria odotuksia, ja valtavan merkittäviä päätöksiä tulevaisuuden suhteen. Paineita ja pettymyksiä. Vaikeaa tunnistaminen voi olla myös nuoren ystäville, perheenjäsenille ja läheisille. Muutoksia nuorella on usein meneillään paljon, eikä suuretkaan reaktiot välttämättä viittaa mielenterveysongelmiin.
Ja liian usein nuori ajattelee, että niin monella on asiat vielä huonommin. Mielenterveysasioissakaan ei pitäisi vertailla.

Inhimillisesti katsoen koen, että kunnassa pystytään tekemään monia päätöksiä, jotka joko helpottavat tai hankaloittavat mielenterveysongelmien havaitsemista, tunnistamista ja parantumista. Turussa mielenterveyspalvelut ovat maksuttomia lääkäritodistuksia ja – lausuntoja lukuunottamatta ja näin on mielestäni oltava jatkossakin.

Mutta, mitä muuta konkreettista kunta voi tehdä edistääkseen mielenterveyttä:
– Peruskouluissa ja oppilaistoksissa pitää turvata koulupsykologien ja kuraattorien resurssit.
– Peruskoulussa, toisen asteen oppilaitoksissa (toki myös yliopistojen ja ammattikorkeiden) pitää satsata henkilökunnan kouluttamiseen mielenterveysongelmien tunnistamisessa.
– Kun arvioidaan terveysvaikutuksia tai huomioidaan ne osana päätöksiä pitää muistaa, että terveyttä on yhtälailla mielenterveys, kuin muukin terveys.
– Jatko-opiskelumahdollisuudet tulee taata kaikille peruskoulun päättäville
– Jokaiselle pitää löytää mielekästä tekemistä, mahdollisuus harrastaa perheen tulotasosta riippumatta
– Kunta voisi tehdä tiiviimpää yhteistyötä eri järjestöjen kanssa nuorten osallistamisessa.

Myös mielenterveysongelmissa varhainen puuttuminen, ja ajoissa hoitaminen on inhimillisempää, järkevämpää ja edullisempaa, kuin seurausten hoitaminen.

Tämä postaus käsitteli nyt erityisesti nuorten mielenterveysongelmia, mutta koen, että mielenterveysongelmat kaikkiaan on otettava enemmän tosissaan.

Jos minut valitaan valtuustoon, ensimmäinen terveyttä edistävä aloitteeni tulee eittämättä olemaan mielenterveysasioista.
Onko sinulla ajatusta, mitä sen tarkemmin tulisi pitää sisällään?

Ennakkoäänestys alkaa!

Tänään alkaa kuntavaalien ennakkoäänestys.
Kokosin pari tärkeää muistutusta ennakkoäänestykseen liittyen.

  • Kuntavaaleissa voi äänestää joko vaalipäivänä 9.4.2017 klo 9-20 tai ennakkoon ennakkoäänestysaikana, joka on kotimaassa keskiviikosta tiistaihin 29.3.–4.4. ja ulkomailla 29.3.–1.4
  • Ulkomaan ennakkoäänestys toimitetaan Suomen edustustoissa ja niiden toimipaikoissa ja suomalaisissa laivoissa.
  • Äänioikeuden ilmoituskortti hukassa?
    – EI HAITTAA! Äänestämistä varten tarvitaan kuvallinen henkilöllisyystodistus. Postitse saatu ilmoituskortti äänioikeudesta on myös hyvä ottaa mukaan, mutta se ei ole välttämätöntä. (Tämä sama koskee varsinaista vaalipäivää)

  • Sinä ja muut äänioikeutetut päättävät, kuka päättää kuntasi toiminnasta ja taloudesta!
    Huolehdithan siis äänioikeutesi käyttämisestä ja kannustat perheenjäseniäsi, ystäviäsi ja  kavereitasikin äänestämään

  • Jos et vielä tiedä, ketä äänestää, tutustu vaikka useisiin eri vaalikoneisiin (esimerkiksi HS, IS, Turun Sanomat, Turkulainen) ja katso, löytyykö sieltä sinulle sopiva ehdokas!
  • Haasta ja kyseenalaista kiinnostavien ehdokkaiden ajatusmaailmaa, minä ainakin nautin siitä, saa soitella, laittaa mailia tai pyytää teelle!
  • Vain annettu ääni vaikuttaa siihen, millaiseen suuntaan kotikuntaasi viedään, käytä ääntäsi!

 

Jos kaipaat vielä lisätietoa kuntavaaleista, kattava tietopaketti löytyy täältä: http://www.kuntavaalit.fi/

Koirat <3 Puolalanpuisto

Kävin eilen keväisen aurinkoisessa Puolalanpuistossa jakamassa vaalimainoksia. Pääsin käymään monta upeaa keskustelua, monenlaisten ihmisten kanssa hyvinkin monenlaisista asioista.
Ainakin viisi kertaa kahden tunnin aikana mietin, että miksi ihmeessä nämä ihmiset eivät ole joko a) ehdolla kuntavaaleissa tai b) miksi he eivät ole tuoneet omia ajatuksiaan ilmi.
Ja heti kolmantena c) jos minut valitaan valtuustoon, kuuntelen pienissäkin asioissa kuntalaisia.Kaikki eväät kehittyvään ja monikulttuuriseen,  parempaan, avoimempaan, inhimillisempään ja värikkäämpään tulevaisuuden Turkuun löytyy, kun vain kuunnellaan, tarjotaan osallistumisen mahdollisuus ja kohdataan kuntalaisia!

Eilisen oppini kuntalaisilta oli se, että todennäköisesti monen koiranomistajan Turku olisi onnellisempi, jos keskustassa olisi koirapuisto. Sama pohdinta nousi keskusteluun yhden ihanan kuntalaisen kanssa. Siinä oli kyllä upea nainen, voi veljet! Puhuimme siitä, miten keskustassa on huonosti paikkoja koirien ulkoilutukseen, siis oikeasti keskustassa ei Kakolan suunnalla tai Ylioppilaskylässä. Oltuani puistossa noin 20 minuuttia tajusin, että vähintään joka kolmas puistossa liikkuja liikkui siellä koiran kanssa. Sinällään on toki mahtavaa, että Turku on ottanut koirien hyvinvoinnin tosissaan, sillä kaupungista löytyy 15 koirapuistoa ympäri kaupunkia. Jokainen kuitenkin  ymmärtää, että hektinen elämä ei aina anna mahdollisuutta siihen, että lähtisi koiran kanssa toiselle puolelle kaupunkia koirapuistoon.
Keskustelussamme nousi hyvin voimakkaasti kysymys;  Miksi  Puolalanpuistossa ei voi olla koirapuistoa? Siellä koiria selvästi keskustassa ulkoilutetaan todella paljon. Mitä siis koirapuisto muuttaisi? Sen, että siellä olisi selkeä alue, jossa koirat voisivat temmeltää?

No minähän tietty googlasin heti, mitä Google löytää haulla ”Puolalanpuisto + koirapuisto”.
Pakkohan tästä on nimittäin ollut olla puhetta, ja niin tiesi myös tuo keskustelukumppanini.
En ehkä halua tässä tiivistää keskusteluiden mielipiteiden muotoa, mutta se mikä ihmetyttää on se, että samalla, kun haluamme ihmisten viihtyvän keskustassa sieltä viedään muualle niin lapset, kuin koirat. Käytännössä siis ne suurimmat ulkoilun syyt, joita aikuisella ihmisellä itsensä lisäksi on.
En ymmärrä.

Itse toivoisin, että keskustaa rakennettaisiin houkuttelevaksi myös lapsiperheille ja koirien omistajille. Samalla aidosti kuultaisiin myös niitä keskustan lapsiperheitä ja koiranomistajia. Miten he viihtyisivät siellä keskustassa paremmin, eivätkä karkaisi lähikuntiin.
Toki kuulla pitää myös muita käyttäjiä ja käydä avointa keskustelua.
Mikä sinun näkemyksesi asiaan on?

Mitä muuta Turussa pitäisi muuttaa/kehittää/luoda/poistaa. Kerro ihmeessä!

Nuoret ja nuoret aikuiset, herätkää! Teidän avulla pelastetaan maailma -tai ainakin Turku.

Tällä viikolla julkaistiin tieto, jonka mukaan nuorimmista eli alle 25-vuotiaista äänestäjistä yli kaksi kolmasosaa jätti viime kuntavaalit kokonaan väliin. Myös nuoret aikuiset eli 25–34-vuotiaat kävivät uurnilla harvakseltaan, äänestäneitä oli noin 40 prosenttia kaikista äänioikeutetuista.
Näin nuorena aikuisena olen siitä järkyttynyt!

Ihan varmasti kuntapolitiikan pitäisi olla kiinnostavampaa, ihan varmasti kuntapäätöksenteon avoimempaa ja ihan varmasti ehdokkaiden kiinnostavampia, mutta ihan oikesti.
Jos me nuoret aikuiset ja te nuoret nukutte nämäkin vaalit, et tästä tule enää mitään!

Enkä tarkoita, etteivätkö vanhemmat osaisi äänestää hyviä tyyppejä, en tarkoita, etteivätkö he ajattelisi kunnan etua.
Mutta kukaan ei osaa ajatella nuorten ja nuorten aikuisten asioita niin hyvin, kuin nuoret ja nuoret aikuiset itse. Se vaan on fakta!

Minä haluan, että minun kotikaupungissa huomioidaan nuorten ja nuorten aikuisten asiat esimerkiksi jatko-opiskelumahdollisuudet, harjoittelu- ja työpaikat, maksuton ehkäisy, nuorten perheiden palvelut jne. Näin rakennamme kehittyää ja monikulttuurista,  parempaa, avoimempaa, inhimillisempää ja värikkäämpää tulevaisuuden Turkua.

Nuoret ja nuoret aikuiset! Me voidaan vaikuttaa ihan hurjasti kuntavaalien tulokseen ja Turun suuntaan, ihan vaan äänestämällä. Ja se on kuulkaa meidän velvollisuus!

 

Mikä on varhaiskasvatuksesta leikkauksen todellinen hinta?

Järkytyin tänään lukiessani Tehyn julkaisun siitä, miten turkulaisessa yksityisessä  päiväkodissa on ilmennyt pahoja laiminlyöntejä, niin lasten kuin henkilökunnankin hyvinvointia ja turvallisuutta kohtaan.

Lapsia on ollut liki 20 liikaa resursseihin verrattuna, henkilökunta on ainakin osin ollut epäpätevää ja sijaisia, ainakaan päteviä, ei ole käytetty tarpeeksi. Näiden lisäksi on jo vuosia ollut suuria haasteita päiväkodin johtamisessa. Koko jutun voit lukea täältä:
https://www.tehylehti.fi/fi/uutiset/yksityinen-paivakoti-laiminlyo-lapsia-turussa

Avi on alkanut selvittää asiaa ja hyvä niin! Olen silti huolissani.
Kuinka moni lapsi on jo jäänyt vaille tukea, johon olisi ollut oikeutettu? Kuinka moni ammattilainen on väsytetty ja kuinka moni sijainen on joutunut tekemään töitä huonoissa olosuhteissa töiden tarpeen vuoksi?
Ja toisaalta, kuinka moni perhe ei ole edes ymmärtänyt, mihin heidän lapsillaan ja koko perheellä olisi ollut oikeus.

Jutussa mainittiin, että päiväkoti on monikulttuurinen, eivätkä vanhemmat ole osanneet vaatia lapsilleen parempaa. Tämä on käsittämättömän epäreilua!
Lapset, joille olisi erityisen tärkeää antaa  suomi toisena kielenä -opetusta ovatkin tilanteessa, jossa heidän oikeuksistaan ei pidetä huolta.
Kaikilla näillä vanhemmilla ei mitenkään voi olla tiedossa kaikkia tukitoimia, joita heidän lapsillaan olisi oikeus saada. Varsinkaan kun sitä tietoa ei ole edes kaikilla niillä, joilla on tuntemusta suomalaisesta varhaiskasvatuksesta ja joille päiväkodin henkilökunnan puhuma kieli on äidinkieli.

Meillä kaikilla vanhemmilla pitää kuitenkin olla oikeus luottaa siihen, että päiväkodeissa on töissä varhaiskavatuksen ammattilaisia. Ihmisiä, jotka tekevät tiivistä yhteistyötä kodin kanssa lastemme hyväksi. Heitä, jotka näkevät lapsemme arjessa eri puolen, kuin me kotona. Heitä, jotka puolustavat lasten oikeuksia, eivätkä ajattele ensimmäisenä rahaa. Näillä ammattilaisilla pitää olla oikeus hyvään esimieheen, sellaiseen, joka kantaa vastuunsa, huolehtii työtaakan jakautumisesta tasaisesti, varmistaa riittävät resurssit, pitäytyy paikkaluvuissa ja kantaa huolta niin lapsista, kuin työntekijöistä.

Avi selvittää kokonaisuutta ja varmasti myös sitä, onko valvonta pettänyt jossakin kohdassa ja miten tällainen räikeä tapaus on päässyt tapahtumaan.
Silti koen, että palvelunostajan eli Turun kaupungin olisi hyvä tarkistella valvontakeinojaan ja  sopimustensa sisältöä.
Meidän kuntalaisten taas pitää vaatia, että kuntapäättäjämme eivät salli varhaiskasvatuksen ryhmäkokojen kasvattamista enää yhdelläkään lapsella.
Se on lastemme oikeus!

Kurjenrahkan kansallispuistoon Fölillä?

Ilokseni sain viime lauantaina olla mukana Kansallispuistot tutuiksi -tyyppien, Pepen ja Mikon sekä Scandinavian Outdoor Storen Tanelin ja Kuutin kanssa kuvaamassa videota Kurjerahkan kansallispuistosta.
Savojärvellä oli mielettömät kuvausmaisemat, kaunista luontoa niin pitkälle kuin silmä kantoi. Erityisen kivaa oli myös se, miten ihmiset tervehtivät toisiaan, hymyilivät ja selvästi olivat rentoutuneita.

Kurjenrahkassa on tarjolla monenlaisia ulkoiluvaihtoehtoja. Halutessaan voi valita helppoja tai vaativia reittejä ja aikaa kansallispuistossa voi käyttää tunneista päiviin. Erityisen upeaa ovat esteettömät reitit, joilla pääsee kulkemaan mainiosti myös liikuntarajoitteiset tai vaikka koko perhe lastenvaunujen kanssa.

Siinä järven jäällä seisoessani mietin, että onhan tämä nyt tyhmää.
Tälläinen mieletön aarre on ihan Turun tuntumassa ja silti, jos haluan lähteä nauttimaan kansallispuistosta, tulee minun joko kävellä Tortinmäestä yli 6 km tai mennä omalla autolla. Hyvällä tuurilla Satakunnan Liikenteen busseilla pääsee toki lähemmäs, mutta kaukoliikenteen aikataulut ovat  joustamattomammat ja hinta varsin kova verrattuna fölilippuun (fölilippu 3€ ja Satakunnan Liikenteen bussilippu 10€/suunta).

Onko tosiaan niin, että julkinen liikenteemme päättyy  reilu 6 km ennen Kurjenrahkaa, mieletöntä aarretta, joka parantaisi ihmisten luontotuntemusta, rentouttaisi, madaltaisi stressiä, vähentäisi mielenterveysongelmia ja kehittäisi luontosuhdetta.
Eihän tässä ole mitään järkeä! Tuon reilun 6 kilometrin matkan bussi ajaa noin viidessä minuutissa.

Tortinmäkeen nyt päättyvän bussiliikenteen tulisi mielestäni  viikonloppuisin ehdottomasti jatkua Kurjenrahkaan asti ja näin madaltaa ihmisten kynnystä lähteä nauttimaan luonnosta.
Samalla kansallispuisto olisi yhä useamman tavoitettavissa, niin opiskelijoiden, maahanmuuttajien, pienituloisten ja ihan jokaisen kuntalaisten.

Miten tämä mahdettaisiin toteuttaa parhaiten?
Miten Fölialue vaikuttaa ja miten asia voidaan ratkoa. Tätä täytyy vielä miettiä.

 

Natsitervehdyksiä ja arjalais-laulua Turun perjantai-illassa

Olin eilen tukitiimiläisteni kanssa pohtimassa kuntavaalikampanjaa ja viettämässä iltaa Turun keskustan liepeillä sijaitsevassa pubissa.
Ilta oli varsin kiva, naurettiin ja juteltiin, kuunneltiin karaokea ja ihailtiin monen monia esityksiä.
Eräs mies lauloi ”Olen suomalainen”-biisin. Oikeastaan havahduin lauluun siksi, että mies lauloi sitä tosi hyvin. Sen jälkeen ehdin hetken muistella sitä, kuinka kyseistä biisiä laulettiin ala-asteella joka vuosi ennen itsenäisyyspäivää.
Pohdin jo, miten biisin sanoja voisi tulkita nykyään omien arvojeni vastaiseksi.
Lauletaan rakkaudesta, jossa on ”mies ja nainen” ja korostetaan ”olen suomalainen”.
Toisaalta, ajattelin, tässä on kyllä jotain hyvin suomalaista tässä biisissä.

Ja sitten.
Havahdun. Kuulinko oikein? Lauloiko laulaja oikeasti, ”Sillä oonhan arjalainen.” Ehkei, ajattelin, sillä kukaan muu ei reagoinut asiaan. Seuraavaksi pöytäseurueeni havaitsee laulajan tekevän natsitervehdyksen. Ja kyllä, sekä natsitervehdys, että ”sillä oonhan arjalainen”-lauselmat jatkuivat vielä useita kertoja.
Edelleen meidän pöytäseurueemme tuntui olevan ainut, joka reagoi asiaan. Vaikka Pubissa väkeä oli vaikka kuinka.

Totesin aika nopeasti, etten voi antaa asian olla, vaan haluan keskustella tämän laulajan kanssa. Pöytäseurueeni jäsenistä osa oli vähän sitä mieltä, ettei siitä ole hyötyä, olin samaa mieltä, mutta totesin, etten voi vaieta, en voi hyväksyä tällaista ottamatta asiaa puheeksi. Niinpä menin laulajan luo baaritiskille. Kysyin, saanko häiritä hetken, esittäydyin, kehuin hänen lauluaan (hän oikeasti lauloi himputin hyvin) ja kerroin, että haluaisin kuitenkin kysyä, olivatko natsitervehdys ja arjalaishuutelut välttämättömiä ja mitä hän niillä haki.
Hetken laulajan silmissä vilkkui viha, mutta korostin, että olen tässä nyt puhumassa ihan ihminen ihmiselle, enkä omien arvojeni vuoksi voi jättää reagoimatta asiaan.

Ensimmäiseen kolmeenkymmeneen sekuntiin mahtui ne perustelut, joita olen työni vuoksi saanut kuulla ennenkin satoja kertoja, tappajat, raiskaajat, vaimonhakkaajat, sosiaalipummit, sotakarkurit jne. Siihen kuului myös väite, ettei se ollut natsitervehdys, vaan provosointia. Totesin, etten ole samaa mieltä ja vaikka hän olisi oikeassa, ei natsismi millään tavalla ratkaise näitä asioita.
Sain kutsun istahtaa alas ja jutella. Ja niin me tehtiin. Aika nopeasti mies havaitsi rintaneulani, jossa on nimeni ja vihreiden logo. Hän totesi nyt ymmärtävänsä, miksi minua kiinnosti nämä asiat, naurahtikin. Totesin, että myös ilman pinssiä olisin asiaan puuttunut, että olen tällainen. (Silti olin hetken onnellinen, että hän heti tajusi, ettei vihreä kuntavaaliehdokas jaa hänen arvojaan – ainakaan tältä osin, hänellä saattaa olla myös moni hyviä arvoja).

Kävimme hyvin moninaisen, mutta mielestäni hyvin arvostavan ja ystävällishenkisen keskustelun. Olimme eri mieltä monesta – ja myönnä tarttuneeni hänen ”joustoihinsa” hyvin tiukasti. Kun hän vaikka myönsi, että maailman pitäisi tehdä jotain, ettei heikoimmassa asemassa olevat edelleen kärsi, tartuin siihen, että ei kai natsismissa välttämättä näin ajatella. Koin ristiriitaiseksi myös sen, että hän sanoi: ”Kannatan vihreitä yhden asian takia ja se on ne homoavioliitot”.
Peli ei ole vielä ihmisarvoisuuden ja yhdenvertaisuuden osalta mielestäni menetetty hänenkään kohdaltaan. Hänellä oli oma huono kokemus vuosia sitten Suomeen tulleen kurdin takia ja koitin haastaa, voisiko hän antaa mahdollisuuden jollekulle toiselle, etteivät kaikki suomalaiset ole tällaisia ihmisoikeushöppäniä, kuin minä, vaikka minä olenkin.

Keskustelimme melko kauan, totesimme, että olemme tosi eri linjoilla, hän vihaa asioita, joita minä puolustan ja minä, vihaan vihaamista ja silloin juuri vihaan itsekin.
Totesin keskustelukumppanille, että minä en halua lasteni kasvavan vihaamisen kulttuurissa, jossa ihmisarvo kielletään joiltakin ihmisiltä.
Kättelimme, kiitimme ja sovimme, että molemmat koittavat silti kunnioittaa toisensa näkemystä.

Vain hetki tämän jälkeen lähdimme seurueeni kanssa pubista, peräämme huikattiin kovaan ääneen ”Sieg Heil”. En palannut enää, mutta osa minussa mietti, miksi kukaan muu täynnä olevassa pubissa ei häiriintynyt hänen toiminnastaan. Miksi me ihmiset vaikenemme? Miksi me sallimme. Ja ennen kaikkea, mihin tämä hiljainen hyväksyntä johtaa – ja mihin se on jo aikanaan johtanut.
Tällaista hiljaista hyväksymistä ei voi sallia. Jos minä olisin ravintoloitsija tai järjestysmies, en sallisi tällaista toimintaa ravintolassa.

Lisäys: Moni on kysellyt minulta, mikä ravintola on kyseessä. Olen laittanut ravintolaan palautetta asiasta ja odotan heidän vastaustaan. Haluan uskoa, että tässä on nyt ollut ajattelemattomuutta, ei tietoista välinpitämättömyyttä.

 

Lasten ja nuorten eriarvoistumista vastaan tulee taistella!

Lapsissa ja nuorissa on tämän hetken mahdollisuudet ja paremman tulevaisuuden avaimet.
Kuntapäättäjien on pidettävä huolta siitä, että kunta ei eriarvoista lapsia ja nuoria – sitä kautta meille kaikille rakentuu parempi tulevaisuus.
Kunnassa on turvattava tulevien sukupolvien tulevaisuus, ei tuhottava sitä jo alkuunsa viemällä resursseja heiltä. Yhtäkään kuntalaista ei saa eriarvoistaa!
Ei lapsena, ei nuorena, ei aikuisena, eikä vanhuksena.
Perheen sosiaalisella asemalla ei saa olla vaikutusta lapsen ja nuoren mahdollisuuksiin rakentaa tasavertaisesti muiden kanssa tulevaisuuttaan.

Olen pohtinut paljon, millaisten asioiden eteen meidän pitäisi tehdä töitä, jotta lapset ja nuoret voisivat Turussa hyvin, ja tätä kautta me kaikki. Tässä joitakin nostojani.
(Turun vihreiden kuntavaaliohjelmassa on tosi hyviä asioita tämän tueksi, lue se kokonaisuudessaan täällä: http://www.turunvihreat.fi/index.php/kuntavaalit/vaaliohjelma)

  • Koulutuksesta ja opetuksesta ei tule Turussa leikata.
    Peruskoulu on yksi parhaita keinoja estää lasten ja nuorten eriarvoistuminen. Peruskoulu läpileikkaa koko ikäluokan ja sen tulee tarjota jokaiselle samat lähtökohdat. Myös opettajien ja muun koulun henkilökunnan resurssit tulee turvata ja varmistaa.
  • Peruskoulun päättävillä on oltava jatko-opiskelu- tai työharjoittelumahdollisuus.
    Kukaan ei saa jäädä jo peruskoulun jälkeen yhteiskunnan ulkopuolelle. Tässä kunnan rooli on todella suuri. Ja tätä voidaan jo ennakoida turvaamalla nuoriso-ohjaajien, kuraattorien, koulupsykologien ja opettajien resurssien turvaamisella.
  • Varhaiskasvatus on turvattava jokaiselle lapselle.
    Perheen tarpeiden mukaan ja mahdollisimman lähellä kotia, erityistarpeet huomioiden.
  • Erityistä tukea tarvitsevia lapsia perheineen kohdellaan arvostavasti ja heille tarjotaan kunnan tuki ilman taisteluja
  • Koulu- tai päiväkotirakennukset eivät saa vaarantaa terveyttä.
    Eivät lasten ja nuorten, eivätkä lasten ja nuorten kanssa päivittäin toimivien ammattilaisten!
  • Lapsia ja nuoria kuullaan päätöksenteossa.
  • Nuorisotakuu otetaan oikeasti käyttöön.
  • Edullisia harrastusmahdollisuuksia
    Kunnan pitää huolehtia siitä, että jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus harrastaa edullisesti ja jopa ilmaiseksi. Tässä tiivis yhteistyö kolmannen sektorin kanssa on tarpeen.
  • Perheiden hyvinvoinnin eteen pitää tehdä töitä
    Tukea tarvitsevien perheiden tulee saada tukea nopeasti, ja matalalla kynnyksellä. Yksikään lapsi ei saa voida huonosti siksi, että kunnalla ei ole riittäviä resursseja perheiden tukemiseen.
  • Puistot, liikuntapaikat, kokoontumistilat
    Kaavoituksissa, kiinteistökartoituksissa ja muissa pitää kantaa huolta siitä, että lapsille on puistoja, nuorille kokoontumistiloja ja liikuntamahdollisuuksia on luonnon helmassa kaikenikäisille.

 

Kuntapäättäjänä taistelen lasten ja nuorten eriarvoistumista vastaan – se on mielestäni meidän kaikkien etu!
Mitä muita keinoja Turussa voisi olla lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäämiseksi? Kerro ajatuksesi kommentoimalla tai laittamalla minulle viestiä esimerkiksi fb-sivuni kautta.

Rakennamme paremman Turun yhteistyöllä


Vaalit lähestyvät kovaa vauhtia, se on ihanaa, mutta myös huikean jännää.

Omaa vaalikampanjaani saan tehdä upeiden tukitiimiläisten kanssa, se on erityisen mukavaa!
Olen kiitollinen tukitiimiläisteni panoksesta jo tässä vaiheessa. Samalla kun olemme naurusuin ideoineet kivoja juttuja, olen todennut, että itselleni todella tärkeät asiat, ihmisarvot, tasavertaisuus, oikeudenmukaisuus, toisen ihminen arvostaminen ja rohkeus, eivät näytä olevan itsestäänselviä edes vaalityössä. 

Myönnän, että minunkin on vaikea ymmärtää kaikkien puolueiden ohjelmien kaikkia kohtia – kyllä, olen tutustunut niihin kaikkiin. 
Silti olen pyrkinyt ajattelemaan, että ehkä ymmärtäisin paremmin, jos kävisin kiihkotonta keskustelua asioista. Tai jos en ymmärtäisi, olisin ainakin yrittänyt kohdata ja olla avoimin mielin ihmettelemässä asioita. 

Samalla olen hieman hämmästynyt siitä, miten joissakin kanavissa tuntuu olevan oikeastaan tärkeämpää väheksyä muiden puolueiden toimintaa, ohjelmia tai ehdokkaita, kuin tuoda oman puolueen toiminnan, ohjelman ja ehdokkaiden hienoutta esille – siinä on jotain, mitä en ymmärrä ollenkaan. 
Miksi vähätellä, haukkua ja olla ilkeä toisia kohtaan, kun samalla energialla voisi joko edistää itselleen tärkeitä asioita tai käydä rakentavaa, eteenpäin vievää keskustelua? 

Itse uskon vahvasti siihen, että yksikään kuntapäättäjä tai yksikään puolue ei yksin tee Turusta parempaa. 
Paremman Turun rakentaminen vaatii rohkeutta ja uskallusta, mutta ennen kaikkea avoimuutta ja halua tehdä yhteistyötä. Siksi olen sitä mieltä, että kuntapäättäjien on näytettävä esimerkkiä toisten ihmisten kunnioittavassa kohtaamisessa, erilaisten mielipiteiden kuuntelemisessa, arvostavassa kanssakäymisessä ja erilaisuuden näkemisessä rikkautena.
Turku ja turkulaiset ansaitsevat päättäjät, jotka sitoutuvat peruskäytöstapoihin – vain niin kehitystä tapahtuu!

 

Pidä blogia WordPress.comissa.

Ylös ↑